IPR:n ABC | Ongelmat objektiivisen teknisen ongelman määrittelyssä

Objektiivisen teknisen ongelman määrittely on melkeinpä tärkein osa ongelma-ratkaisu-periaatetta, jota käytetään yleisesti erityisesti Euroopassa jonkin uuden ratkaisun keksinnöllisyyden määrittelyssä.

Objektiivisen teknisen ongelman katsotaan siis olevan se ongelma, jonka tarkasteltava keksintö ratkaisee, mutta jota lähimmäksi tunnetuksi tekniikaksi valikoitu julkaisu ei ratkaise.

Se voidaan esimerkiksi määritellä kysymällä, kuinka lähimmän tunnetun tekniikan kuvaamaa ratkaisua voidaan parantaa, tai millä vaihtoehtoisella tavalla voidaan saavuttaa tietty haluttu vaikutus.

Objektiivisen teknisen ongelman määrittelyssä vertailukohtana tulee käyttää pelkästään sitä julkaisua, joka on valittu edustamaan lähintä tunnettua tekniikkaa. Tässä vaiheessa ei tule miettiä muita ratkaisuja, vaikka ne olisivat kuinka hyvin tunnettuja. Tämä on jo sellaisenaan vaikeaa.

Tässä määrittelyssä voidaan kuitenkin törmätä myös muihin vaikeuksiin. Tyypillisesti objektiivinen tekninen ongelma perustuu parannuksiin tai etuihin, jotka lähimpään tunnettuun tekniikkaan nähden saavutetaan. Vaikka ei ole edellytetty, että saavutettavan parannuksen tai edun tulee olla sellaisenaan (eksplisiittisesti) kuvattuna patenttihakemuksessa, tästä hakemuksesta tulee kuitenkin käydä jollakin tapaa ilmi, että kyseinen vaikutus saadaan aikaan.

Esimerkiksi jos viitataan kemiallisen aineen vaikutukseen tietyssä yhteydessä, on riittävää jos on yleisesti tiedossa, että kyseisellä aineella on kyseinen vaikutus mainitussa yhteydessä.

Aina tällaiset vaikutukset eivät kuitenkaan ole yleisesti tiedossa.

Vaikka patenttihakemuksissa tyypillisesti viitataan etuihin, jotka keksinnöllä saavutetaan, juuri niitä etuja, joiden perusteella objektiivinen tekninen ongelma määritellään, ei välttämättä ole mainittu. Eräs mahdollinen syy tähän on se, että objektiivisen teknisen ongelman määrittelyssä hyödynnettävät edut tulisi olla ne, jotka saavutetaan spesifisesti lähimpään tunnettuun tekniikkaan nähden. Lähin tunnettu tekniikka ei kuitenkaan ollut välttämättä hakijan tiedossa, kun alkuperäinen hakemus laadittiin.

Objektiivisen teknisen ongelman määrittelyssä tulisi jättää huomioimatta sellaiset keksinnön piirteet, joiden avulla ei saavuteta teknistä vaikutusta (eli ei-tekniset piirteet). Tällaisia ovat muun muassa piirteet, jotka koskevat:

havaintoja,
tieteellisiä teorioita,
matemaattisia menetelmiä,
esteettisiä luomuksia,
liiketoimintatapoja,
tietokoneohjelmia ja
tiedon esitystä.

Aina ei kuitenkaan ole helppo päätellä, mitkä piirteet ovat ei-teknisiä. Käytännössä, useimmat keksintöjen piirteet vaikuttavat jollain tavalla keksinnön ratkaisun kokonaisvaikutukseen, vaikka ovatkin yleisluonteeltaan ei-teknisiä.

Lue myös:

IPR:n ABC | Ongelma-ratkaisu -periaate keksinnöllisyyden määrittelyssä

IPR:n ABC | Alan ammattimies

IPR:n ABC | Could-would -menetelmä osana ongelma-ratkaisu -periaatetta