Ennakoi esteet ja varaudu – perääntymistasot patenttihakemuksessa

Virasto on toimittanut sinulle patenttihakemuksestasi kielteisen välipäätöksen, jossa todetaan, että itsenäiset patenttivaatimukset ovat jo aiemmin tunnettuja. Julkaisu, johon välipäätöksessä viitataan, näyttää toden totta sisältävän kaikki itsenäisten vaatimusten piirteet. Perin harmillista. Pitääkö tässä vaiheessa nostaa kädet pystyyn ja jättää hakemus sillensä? Useimmiten ei.

Virasto käyttää itsenäisiä patenttivaatimuksia tutkimuksensa lähtökohtana, koska nämä määrittävät keksinnön suojapiirin sen laajimmassa muodossa. Patenttiasiamies pyrkii laatimaan itsenäisen patenttivaatimuksen siten, että siinä on ainakin yksi erottava piirre verrattuna tekniikan tasoon. Koska keksinnön suojapiiriä ei haluta kuitenkaan rajoittaa tarpeettomasti, on vaatimuksia laadittaessa syytä välttää liiallista erottavien piirteiden lisäämistä itsenäiseen patenttivaatimukseen.

Patenttihakemusta laadittaessa on kuitenkin käytännössä mahdotonta olla tietoinen kaikesta tekniikan tason muodostavasta aineistosta ja siksi on hyvä varautua jo etukäteen siihen, että virasto tulee todennäköisesti löytämään julkaisuja, jotka eivät olleet esillä patenttihakemusta laadittaessa. Lisäksi tekemisen jälkeen patenttihakemukseen ei voi enää tuoda uutta sisältöä, mikä asettaa omat haasteensa patentoitavuuden esteiden ylittämiselle.

Perääntymistasot patentoitavuuden takeena

Patenttihakemuksessa mahdollisiin esteisiin varaudutaan luomalla ns. perääntymistasoja (fallback positions), joita voidaan käyttää, jos vaikuttaa siltä, että viraston esiintuomat esteet eivät ole ylitettävissä ilman suojapiirin kaventamista. Yleisimmin perääntymistasot ovat siis epäitsenäisiä patenttivaatimuksia.

Kielteisestä välipäätöksestä voidaan patentoinnin esteiden lisäksi mahdollisesti nähdä se, mitkä patenttivaatimukset ovat uusia. Mikäli välipäätöksessä esitetyt uutuusarviot ovat oikein, ja jokin uusiksi arvioiduista epäitsenäisistä vaatimuksista sisältää piirteen tai piirteitä, joiden lisääminen itsenäiseen vaatimukseen ei rajoita suojapiiriä liikaa, kannattaa harkita itsenäisen vaatimuksen rajoittamista tällaisella piirteellä tai piirteillä.

Yleinen käytäntö on, että laadittu itsenäinen patenttivaatimus sisältää keksinnön kannalta välttämättömät piirteet ja keksinnön eri suoritusmuotojen valinnaiset piirteet ovat epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa perääntymistasoina. Lisäksi patenttihakemuksen selitysosaan on mahdollista erikseen lisätä edullisia suoritusmuotoja, jotka saattavat olla hyödyksi patenttivaatimusten rajoittamisessa.

Mikä on hyvä perääntymistaso?

Perääntymistasoja valmistellessa on hyvä pitää huoli siitä, että epäitsenäiset vaatimukset eivät ole liian suppeita, jolloin keksinnön suojapiiri saattaisi supistua lähes olemattomaksi. Ihanteellinen perääntymistaso rajoittaa suojapiiriä vain sen verran, mitä tarvitaan erottamaan itsenäinen vaatimus tekniikan tasosta, sekä tekemään se keksinnölliseksi. Toisaalta itsestään selvien piirteiden ripottelu epäitsenäisiin patenttivaatimuksiin ei välttämättä ole tehokkain keino patentoitavuuden varmistamiseksi. Usein jollakin keksinnön piirteellä on laajimman muodon lisäksi useampia suppeampia muotoja, joilla kullakin saadaan aikaan jotakin lisäetua (joka on hyvä myös kertoa hakemuksessa), ja tällaiset suppeammat muodot esitetään tyypillisesti edullisina suoritusmuotoina. Näistä edullisista suoritusmuodoista voidaan käyttää rajoittavana piirteenä sopivinta, jos kaikista laajimman suojapiirin perääntymistaso ei riitä tuomaan riittävää eroa tekniikan tasoon. Vaatimuksia rajoitettaessa tulee kuitenkin huomioida, että mikäli kahta eri piirrettä rajoitetaan, joissakin virastoissa kaikki valitut rajoitukset tulee olla ns. samalta edullisuustasolta.